EoP vol 23 siirtyi monen monta kertaa, ja esiintyjälistakin koki muutoksia. Siksi, tai siitä huolimatta seuraavassa on niputettu vuonna 2020 tehdyt haastattelut.
Jaa Ei Tyhjää Poissa
Millainen on Jaa Ei Tyhjää Poissa -bändin syntytarina?
Niko: Jyrkin kanssa törmättiin soitinrakennuskurssilla alkuvuodesta 2020 ja käytiin kerran Hapen luona soittamassa. Siitä se ajatus yhteisestä bändistä syntyi.
Jyrki: Kun mun edellinen yhtye E303 hiipui, niin alettiin soittamaan yhdessä aktiivisemmin. Uusia biisejä syntyi ja vähitellen löytyi muut soittajat. Ensin Tomi bassoon ja sitten Michka vokaaleihin.
Michka: Mä tulin mukaan marraskuussa 2020 ja silloin jo bändillä oli pitkäsoiton verran omaa matskua. Keväällä -21 tehtiin musavideo, äänitettiin pitkäsoitto (joka tällä hetkellä on masterointivaiheessa) ja buukattiin muutama sittemmin peruuntunut keikka. Tomi sitten yllättäen ilmoitti lopettavansa soittamisen kokonaan ja hetken tuumailutauon jälkeen Hape tuli uudeksi basistiksi. Nyt sitten ollaan tässä.
Ketä orkesteriin kuuluu, ja millaista musiikillista menneisyyttä bändistä löytyy?
Michka: Jyrki soittaa kitaraa, laulaa ja tekee biisit. Niko rumpaloi ja laulaa, tarvittaessa korkealta ja KOVAA! Hape vastaa alataajuuksista sekä myös laulaa ja mä laulan ja säädän kaikenlaista.
Jyrki: Kokoonpanoja on ollut ja pari pitkää soittotaukoa. Punk-henkistä menoa aina. Nimekkäin mun osalta on Takuu, jolta on yksi biisi Hardcore 83 -kokoelmalla. Samalla kokoomalla päädyin jotenkin pomputtelemaan bassoa Sekundan raidalle. Maininnan arvoinen myös Punainen Operetti/E303, jossa Hape on vaikuttanut muutamassa versiossa.
Niko: Reilu 20 vuotta soittoa ja laulua takana. Kaikkea tullut soitettua iskelmästä bläkkikseen.
Michka: Ekat bändihommat joskus -88 alkaen, muutama vuosi siinä kauheella innolla, sitten pitkä tauko. Nyt reilu 20 vuotta ollut koko ajan 1-3 bändiä tulilla. Parhaiten mut varmaan tunnetaan entisenä 70-luvun Vihannesten kitaristina. Vihannes-rupeaman jälkeen perustin Mantelikalan, joka myös saattaa olla joillekin tuttu.
Seuraava keikka on näillä tiedoilla Elämä on Punkissa maaliskuun loppupuolella. Mitä yleisölle on silloin luvassa toimestanne?
Michka:Hyvää meininkiä ja uutta musiikkia.
Jyrki: Tiukasti soitettu setti.
Millaisia muistoja sinulla on menneistä Elämä on Punk -tapahtumista?
Michka: Vihannesten kanssa soitettiin EoP / Ramopunk 10v. -bileissä, joista niistäkin on jo aika tarkalleen 10 vuotta. Yleisön puolella on muutamatkin Elämä on Punkit tullut oltua mukana ja aina siellä on mahtava meno ja miljoona ystävää!
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä ja/tai pahassa?
Jyrki: Takuusta tuli potkut heti Lepakon keikan jälkeen. Siinä hyvät fiilikset vaihtui ennätyksellisen nopeasti helvetin paskoihin. Välit on nykyään ok.
Michka: Fiilisten vaihtumisesta mieleen tuli Vihannesten keikka Lutakossa joskus, kun vedin mielestäni ihan paskasti ja menin setin jälkeen kaljamukin kanssa johonkin nurkkaan mököttämään. Sitten mulle tultiin kertomaan, kuinka hyvä veto oli. Ehkä kolmannen sellaisen kommentin jälkeen oli jo fiilis muuttunut.
Mantelikalan eka keikka on yksi unohtumattomimmista, koska se oli mun bändihistorian eka keikka ilman kitaraa. Oli aika erikoinen fiilis ja ajoittain olin liian tietoinen käsistäni ja siitä, etten oikein tiennyt mitä tehdä niillä.
Miltä Jaa Ei Tyhjää Poissa -bändin tulevaisuus vaikuttaa?
Jyrki: Keikkajärjestäjät hei, halutkaa meitä keikalle ja tulevaisuutemme näyttää paremmalta!
Niko: Hyvältä näyttää kun saadaan levy ulos. Hyviä biisejä ja hyvä meininki. Otetaan tosissaan muttei liian vakavasti!
Michka: Tosiaan toi levy pitäis nyt saada julkaistua, koska meillä on jo uuttakin matskua tulossa. Kun tästä nyt saadaan keikkahommatkin käyntiin, niin oikein valoisalta näyttää.
Terveiset yleisölle?
Niko: Tukka pystyyn ja jalalla koreasti!
Jyrki: Tervetuloa. Iltanne tulee olemaan fantastinen.
Michka: Maailma aukeaa, käykää keikoilla!
15.2.2020
Lapin polthajat
Mitä Lapinpolthajille kuuluu näin kummallisena keväänä?
Kaikki kevään ja kesän keikat peruuntuivat, joten varmaan yhtä paskat fiilikset kuin muillakin bändeillä ja artisteilla. Olemme yrittäneet tehdä biisejä Antin kanssa, mutta sekään ei ole oikein ottanut tulta.
Mutta on kivaa, että on vihdoin lämmintä ja aurinkoista ja sain moottoripyöränkin tien päälle, vaikka olen aivan toivottoman paska mekaanikko.
Millaisia muistoja Elämä on Punk -tapahtumasta löytyy?
Yleensä punk-keikoilta muistikuvat on sekavia ja on tullut jotain tyhmää urpoiltua ja bändejä missattua, joten sellaisia. Kaivuri-Pubissa Kuopiossa jäi mieleen tarina siitä, kuinka kyseinen pubi on saanut nimensä. Joku ihminen oli heitetty baarista ulos, ja se oli palannut kaivurin kanssa ja teki seinään reiän sillä kaivurilla. Taisi olla huono päivä sillä tyypillä.
Keikkoja on ilmeisesti luvassa enemmänkin, jahka se taas sallitaan. Millä fiiliksillä odotat tulevia esiintymisiä?
Kuin nuori ori Vermon raveja!
Mistä Lapinpolthajien biisien aiheet kumpuaa?
Milloin mistäkin tehdystä havainnosta, kuullusta tarinasta, koetusta jutusta.
Useinmiten on taustalla jokin tositarina. Kuuntelen äänittämiämme demoja, ja jostain alitajunnan viemäristä alkaa pulpahtelemaan lauseita mieleen. Niitä pitää sitten hinkata ja muutella tuhanteen kertaan, että ne saa sopimaan biisiin.
Sitten kun biisi on äänitetty, miksattu ja masteroitu tulee yleensä palava hinku muuttaa jotain yksityiskohtaa, eikä se enää onnistu.
Mikä on parasta musiikin tekemisessä ja -esittämisessä? Entä löytyykö varjopuolia?
Jos saa tehtyä jotain omasta mielestä suurenmoista, on seurauksena suurenmoinen palkkio aivojen mielihyväkeskukselta. Jos ei saa tehtyä kuin jotain välimallin paskaa, pitää itseään välimallin paskana.
Aina välillä ennen keikkaa jännittää edelleen aivan kamalasti ja mitä enemmän jännittää, sitä suurempi lataus on itse keikassa. Sitä jännitystä on vaikeata kestää.
Varjopuolet näissä hommissa liittyy useimmilla mukana olevilla tirehtööreillä päihteiden käyttöön tai muuhun holtittomuuteen.
Millaisia keikkamuistoja on jäänyt mieleen matkan varrelta?
Niitä riittää, me ollaan tehty tätä jo kauan… 2019 Japani-kiertueen loppupuolella Tokiossa oli tilanne, jossa olin menettänyt ääneni ja oli todella kurja olo kolmatta viikkoa jatkuneen ryyppäämisen ja rellestämisen vuoksi.
Kyseessä oli viikonloppukeikka vähintään Tavastian kokoisessa mestassa nimeltä AntiKnock. Soundcheck meni osaltani äänimiehelle kiukutteluksi, hävettää myöntää.
Katastrofin ainekset olivat ilmassa, mutta sain ennen keikkaa psyykattua itseni jumppakuntoon ajattelemalla olevani samuraiden maassa ja samuraiden henkien ympäröimä. Kävelin ulkona ja siemailin tölkkisakea mielikuvituskaverieni kanssa.
Keikka olikin sitten yllättäen Lapinpolthajien parhaita koskaan. Kaikki oli raju, ääni kesti hienosti, ajo oli hurjaa ja meno mieletöntä. Jäi todella hyvät fiilikset keikasta.
Mitä syksyn keikoilla on odotettavissa?
Toivon mukaan lisää punkkia, kaaosta ja pissaa kiukaalle!
12.5.2020
Kimmo Kalaja
Mitä kuuluu tällaisen poikkeuksellisen keikattoman ajan jälkeen?
Kiitos, hyvää kuuluu nytkin. Olen ollut todella onnekas siinä mielessä, että koronakuukaudet ovat menneet suunnilleen niin mukavasti kuin maailmanlaajuinen pandemia-aika voi ylipäätään mennä.
Keikkojen lisäksi treenit ovat peruuntuneet, eli kavereiden kanssa ei keväällä nähty. Mutta sellaistahan se on ollut muillakin.
Soittaminen ja treenaaminen eivät mun osaltani kuitenkaan olleet tauolla, vaikka bänditreenejä ei ollutkaan. Tykkään treenata yksinkin, ja instrumentaalien kitaroiminen fingerstylenä on joka tapauksessa soolohommaa. Olen soittanut osan parhaista soitoistani takkatulen ääressä.
Olet Joey Luumäen kanssa duo-keikalla Elämä on Punkissa. Mitä silloin on luvassa?
Ei tiedä vielä! Jotain ajatuksia on kyllä. Keksimmeköhän me jotain yllättävää? Tai, jos porukka tämän luettuaan odottaa jotain aivan outoa, yllättyvätköhän ne jos me esitämmekin jotain todella ilmeistä? Saa nähdä. Ja kuulla.
Millaisia muistoja Elämä on Punkista on kertynyt?
Runsaslukuisia. Kauaskantoisin muisto on EoP 3:sta, jossa esitimme illan päätteeksi kaikenlaisia kappaleita kokoonpanolla Myöhäis Illan Erikois Ohjelma, eli silloinen 70LV + Joey. Yksi asia johti toiseen, sitten kolmanteen, ja sitten Tappajatomaatit olivatkin jo bändi.
Millä fiiliksillä odotat syksyn keikkaa?
Hyvillä ja haikeilla. Bileethän ovat epäilemättä taas mitä parhaimmat, ja kun olemme kekkereiden avausesiintyjä, pystyy oman osuuden jälkeen keskittymään muidenkin esityksiin.
Sitten taas, esiintyjälistaanhan tuli ne pari peruuntumista joista 70LV:n peruuntuminen oli lopullista sorttia.
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä tai pahassa?
Paha: eräällä Tomaattien keikalla monitorointi pätki niin pahasti ja pitkään, että siitä aiheutui pari ajatuskatkoa. Ulkoisia syitä tai ei, niin ei saa käydä. Soiton pitää jatkua moitteettomana, vaikka keikkapaikkana olisi Titanicin yläkansi.
Hyvä: hyvää onkin sitten lähes kaikki muu, joten yksittäisen jutun esillenostamisessa on runsaudenpulaa.
Mikä on parasta musiikin esittämisessä?
Kuten jo juttelinkin, soittaminen on kivaa yksinkin. Mutta keikkatilanteen yhdessä kokemisen fiilis on ihan oma juttunsa. Lisäksi soittoreissuissa on paljon muitakin hyviä puolia: erityisesti se, että tapaa tuttuja ja tuntemattomia.
Onko muita esiintymisiä luvassa EoP:n lisäksi?
Tomskujen keikkailu jatkuu elokuussa: ensin 22.8. olemme Poikien kanssa Captain Nemossa, Halikossa. Sen jälkeen Konepaja Punk Fest Helsingissä 25.9, jossa on mukana myös mm. Nyrkkitappelu. Molemmat paikat ovat minulle uusia tuttavuuksia. Halikko? Saatan haliakin!
Terveiset yleisölle?
Hyvin te vedätte! M!ka on luvannut järjestää näitä bileitä kunhan ne myydään loppuun, eli hän pääsee asiasta eroon ilmeisesti vasta jos buukkaa olympiastadionin. Hyvä te!
Muistakaa käsihygienia.
21.7.2020
Ongelma (Ville)
Mitä Ongelmalle kuuluu tällä hetkellä?
Ollaan oltu kotona ja nähty viimeks toisiamme ehkä helmikuussa. Ikävä on kavereita.
Teiltä siis ilmestyi äskettäin debyyttialbumi Todellisuus iskee. Millainen prosessi levynteko oli? Minkälaisin ajatuksin kuuntelet lopputulosta?
Olihan se rankkaa, mutta tuli kyllä naurettuakin. Pitkiä päiviä ahtaassa studiossa (kaverin treeniksellä), paljon einesruokaa ja vähän unta.
Biisit oli haastavampia mitä aiempia levyjä tehdessä ja välillä joutui miettimään, että mitenkäs tämä ois nyt järkevää soittaa studio-olosuhteissa.
Mieleen jäi kun äänittelin Et sä tullukaan -biisin huuliharppua, niin viereisen treeniksen grindcore-bändi aloitteli treenejään samalla. Se musahan vuoti sitten ihan liikaa mikkiin, niin piti odotella, että tuli riittävän pitkä tauko, että pystyttiin se osuus äänittämään. Vaatihan se useamman yrityksen. Mut terkkui vaan sille bändille, että soititte kyllä hyvin!
Kyllähän sinne levylle jotain virheitä jäi ja jotain olisi voinut toteuttaa paremmin, mutta se on just se ihmiselementti mikä musassa pitää olla.
Levy on se miltä bändi sattui kuulostamaan sinä päivänä ja keikoilla voi sitten soittaa niistä biiseistä aina uusia versioita. Ihan ylpeitä kyllä ollaan, että saatiin näinkin värikäs paketti aikaiseksi!
Mistä Ongelman biisien aiheet kumpuaa?
Elämästä, hehee… Johonkin keikkamainokseen oli joskus rustattu aika osuvasti, että iloisia lauluja surullisista aiheista. Aika huolissaan niissä biiseissä taietaan yleensä olla, itsestä ja muista.
Millaisia muistoja Elämä on Punk-tapahtumasta on kertynyt?
Erityisesti Kuopion EOP:t ovat tulleet tutuiksi. Hyvää musiikkia ja uusia & vanhoja tuttavuuksia. Mikalle on saanut nostaa hattua vuodesta toiseen.
Millä fiiliksillä odotat keikoille pääsyä?
Kuin kuuta nousevaa. Huomannut tässä, että ei minulla ole keikkojen ulkopuolella juuri sosiaalista elämää.
Ois hyvä päästä taas reissuun vähän tuulettamaan pääkoppaa.
Mikä on palkitsevinta esiintymisessä?
Jotenkin sitä on edelleen joka keikan jälkeen ylpeä itsestään, että jälleen kykeni siihen. Ja erittäin kiitollinen, että porukka jaksaa vielä katsoa ja kuunnella.
Keikan jälkeen on aina semmonen ”puhdistunut” olo.
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä tai pahassa?
No tähänhän on yksi vastaus ja se oli tuo keikka Pelle Miljoona Oy:n kanssa Tampereen Pakkahuoneella viime kesänä! Vaikee puhua tosta mitään ilman, että kuulostaa lesoilulta…
Olihan se surrealistinen fiilis pyöriä niitten tyyppien kanssa samassa tilassa.
Bäkkärillä Dave Lindholm luennoi korvaan miten tärkeetä musassa on venyttää E-duuria niinku Mozart. Ei olla vielä ymmärretty mitä se tarkoittaa, mutta ollaan pidetty se kuitenki vahvasti mielessä siitä asti.
Kerranki oli tilaa lavalla heittää volttia ja kuperkeikkaa ja sounditkin toimi kuin unelma.
Sitten maanantaina varastoon duuniin ja seuraava keikka Lappeenrannan HOI SIE -galleriassa. Elämä on värikästä joskus.
Terveiset yleisölle?
Ei kai tässä kun toivottavasti nähdään pian!
Tuuska
Olet mukana tämän vuoden Ramosopalla esittämässä Iskuryhmän biisejä. Mistä lähti moinen mainio ajatus?
Homma lähti siitä, että pari vuotta sitten huomasin pitäväni kitaraa taas pitkästä aikaa käsissä hiukan useammin. Välillä tapailin joitain vanhoja Iskuryhmän ja Pykimien biisejä ja joistain niistä alkoi muodostua omia sovituksiani.
Viime syksynä oli Hartzan 50-v bileet tulossa ja muutamaa kuukautta aiemmin ajattelin, että voisi tehdä siellä jonkinlaisen yllätysesityksen ja soittaisin Hartzalle muutaman Iskuryhmän biisin mies ja kitara -meiningillä.
Aikataulu ei sitten lopulta natsannutkaan ja se jäi, mutta biisit jäivät kummittelemaan takaraivoon. Olisihan näitä jonnekin päästävä edes kertaalleen esittämään.
Otin yhteyttä Vesteris Mikaan ja kysyin, että olisiko tulevan syksyn EoP:ssa jossain mahdollisuutta päästä vetäisemään trubaduurina Iskuryhmän biisejä. Mika ehdotti Ramosoppaa ja tartuin mahdollisuuteen.
Aluksi setissä oli mukana joitain muitakin covereita, mutta nyt ajan kanssa biiseiksi on valikoitunut vain ja ainoastaan Iskuryhmää. Mikan toiveita otettiin vastaan ja Mika myös tarjosi, että kysytäänkö ”suurelta yleisöltä” toiveita biisilistalle, mutta siihen en lähtenyt. Joku taiteilijan itsemääräämisoikeus sentään!
Olet mukana tämän vuoden Ramosopalla esittämässä Iskuryhmän biisejä. Mistä lähti moinen mainio ajatus?
Homma lähti siitä, että pari vuotta sitten huomasin pitäväni kitaraa taas pitkästä aikaa käsissä hiukan useammin. Välillä tapailin joitain vanhoja Iskuryhmän ja Pykimien biisejä ja joistain niistä alkoi muodostua omia sovituksiani.
Viime syksynä oli Hartzan 50-v bileet tulossa ja muutamaa kuukautta aiemmin ajattelin, että voisi tehdä siellä jonkinlaisen yllätysesityksen ja soittaisin Hartzalle muutaman Iskuryhmän biisin mies ja kitara -meiningillä.
Aikataulu ei sitten lopulta natsannutkaan ja se jäi, mutta biisit jäivät kummittelemaan takaraivoon. Olisihan näitä jonnekin päästävä edes kertaalleen esittämään.
Otin yhteyttä Vesteris Mikaan ja kysyin, että olisiko tulevan syksyn EoP:ssa jossain mahdollisuutta päästä vetäisemään trubaduurina Iskuryhmän biisejä. Mika ehdotti Ramosoppaa ja tartuin mahdollisuuteen.
Aluksi setissä oli mukana joitain muitakin covereita, mutta nyt ajan kanssa biiseiksi on valikoitunut vain ja ainoastaan Iskuryhmää. Mikan toiveita otettiin vastaan ja Mika myös tarjosi, että kysytäänkö ”suurelta yleisöltä” toiveita biisilistalle, mutta siihen en lähtenyt. Joku taiteilijan itsemääräämisoikeus sentään!
Riki. Tai Banaanilaiva. Emmä osaa oikesti sanoa 😊 Kyllä monet on hyviä ja vuosien mittaan on oppinut suhtautumaan niihin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoalle pitkäsoitolle, Ihmemiehelle pääsi mukaan joitain riman alituksiakin (ainakin omasta mielestä).
Jos biisien määrä olisi ollut 10-12, niin se olisi ollut kokonaisuutena ihan mukiin menevä levy.
Rikissä ja Banaanilaivassa on molemmissa hyvä tarina ja biisit suht simppeleitä ”renkutuksia”. Niitä on helppo kuunnella.
Mikä on mielestäsi Iskuryhmän biisien vahvuus, joka on kantanut läpi vuosien?
Ehkä se on juuri ne yksinkertaiset tarinat, joita Teemu alkuperäisenä biisintekijänä jo aloitti ja Markys sitten ”toisella tulemisella” jatkoi. Myös tiettyjen biisien tarttuvat melodiat, simppelin taustarenkutuksen kanssa toimivat myös.
Oma suosikkisi Iskuryhmän tuotannosta? Miksi juuri se?
Onko musiikki ollut elämässäsi mukana viime aikoina?
Viime aikoina joo, taas. Mutta joskus 2013-2014 en enää jaksanut innostua samalla tavalla musiikin tekemisestä ja se jäi tosi vähälle muutamaksi vuodeksi.
Musaa on tullut kuunneltua kyllä aina paljon ja Spotifyn yms. suoratoistojen kautta musiikkimakukin varmasti on laajentunut hiukan, kun on ollut helpompaa tutustua uuteen musiikkiin.
Mutta se Punk on aina siellä taustalla ja siihen palaa uudestaan ja uudestaan.
Viime aikoina pinnalla on ollut sellainen ameriikan folk-mies kuin Rocky Votolato ja myös pienen tauon jälkeen Kanadan ikinuoret punkkarit, NoMeansNo.
Kitaraan tartuin aktiivisesti taas tosiaan pari vuotta sitten. Markyksen ja Teemun kanssa on jopa puhuttu jostain bändivirityksistä, mutta ne on vielä aikataulujen ja muiden logististen haasteiden takia jääneet. Aika tylsää, mutta onneksi itsellä kipinä on taas puraissut ja soittaminen on hauskaa!
Millaisia muistoja Elämä on Punkista on kertynyt?
Heh. Muistoja tosissaan. Kaivelin jotain arkistoja ja olen edellisen kerran ollut esiintymässä EoP:ssa nähtävästi v. 2009 ja en ole ollut yleisössäkään juuri sen jälkeen. Mutta tapahtuman alkuaikoina, v. 2008-2009 tulikin oltua mukana sitten aktiivisemmin ja nehän olivat aina ihan mahtavia pippaloita.
Ns. vanha Ramopunk-väki kohtasi muutakin Punk-musaa ja kyllä toimi!
Millä fiiliksin odotat syksyn Ramosoppaa? Onko muitakin esiintymisiä kenties tiedossa?
Fiilikset on korkealla! Kevään koronahässäkän aikana alkoi jo hirvittämään, että ei kai, saatana, koko tapahtumaa peruta. Mutta onneksi ei ja ainakin näillä näkymin tapahtuma järjestetään. Pitää katsoa, miten tämä keikka menee ja minkälaista palautetta saa. Sen jälkeen voi sitten miettiä, että tekisikö muitakin esiintymisiä.
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot, hyvässä tai pahassa?
Keikkamuistoja hyvässä ja pahassa on paljon.
Ehkä yksi mieleenpainuvimmista itselle oli Iskuryhmän paluukeikka Semifinalissa v. 2005. En ollut soittanut bändin kanssa livenä 3-4 vuoteen. Iskuryhmä oli ensimmäisellä keikalla uudella kokoonpanolla Markyksen takoessa rumpuja ja itse olin siirtynyt toisen kitaran varteen. Iskuryhmä oli edellisen kerran ollut kasassa joskus 1993-1994 tai sinnepäin. Eli aikaa oli kulunut tovi Iskuryhmän soitoista.
Jännitti ihan helvetisti ja kävelin ennen keikkaa ympäri ahdasta Semifinalia varmaan 10 km! Soitto meni vähän päin helvettiä itsellä ja muistan, että Jokisen Vesku olisi ollut yleisössä ja katsonut huvittuneena meidän touhua.
Myös Ramopunk.com 5-v synttärit Vastavirralla v. 2007 on jäänyt mieleen. Loistavat bileet ja oma keikka meni hyvin kanssa ja mukana oli hiukan Iskuryhmälle tyypillistä teatteria. Siitä keikasta löytyy vieläkin tarinaa Ramopunk.com:sta, http://www.ramopunk.com/5v/rap/5vpasi.htm.
Terveiset yleisölle?
Helvetin hienoa nähdä vanhoja tuttuja, joita ei ole nähnyt vuosiin ja tietty mahtavaa päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin ja katsomaan keikkoja!
Tulkaa ajoissa paikalle Ramosopalle, niin saatte kuulla ”hiukan” erilaiset vedot Iskuryhmän ikivihreistä klassikoista 😀 Rok.
17.6.2020
James Puhto-Ren (Pasi)
Mitä kuuluu James Puhto-Renin kesään?
Ph:ta näin kun se mankelilla ajo toukokuussa joskus kaupungilla johonkin. Huusin ’terve’ auton ikkunasta. ’Terve’ huusi se perään. Täts it…
Onko musiikki ollut elämässä mukana hiljaiselon aikana?
Näin puolestaan Eeroa kesäkuulla ohimennen ja oli pientä puhetta striimausjutuista, mutta sitten hän kertoi myöhemmin jalkansa teloneen. Kaiketi basarikoipi on yhä telakalla. Eli ei ihmeitä.
No joo, tein itse soolo cd:n aivan loppukeväästä issekseni. Semmosta vanhaa rokipili-hommaa ehkä enemmän se…
Millaisia muistoja Elämä on Punkista on kertynyt?
Oli keikka Jönnin ja Purtsin kera joskus. Juontaja hoputtaa hiessä ja kertoo et nyt on kiire ja hei mehän oltiin jo valmiina. Tää vaan spiikkaa ”hassuja” sepustuksiansa ja kellohan käy.
Noh, oltiin sen verta ripeitä et aikaa jäi 7 minuuttua vielä setistä kun lopetettiin siihen.
Sillon tää silloinen juontava esiintyjä rynni jo oman purkkinsa kanssa hosuen eteen talloen tyyliin että ”mää mää”. Purtsi tais jotakin laukastakin asiasta haha…
Mikä on palkitsevinta musiikin tekemisessä ja esittämisessä?
Ei niitä kliseitä ehkä jaksa toistaa vastauksessa. Se että työ on tehty prk…
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä tai pahassa?
Sen toisen orkan kanssa kun oli kaikkee myös ja paljon, mut sanotaan äkkiseltään että Pauli Kolmas nainen -bändistä Nummirokissa -94 oli kiva homma, oli yks pieni jeesinki ennen meidän showta, asiakaveri!
Jaah, no räntä, pakkanen ei ole kivaa juur koskaan…
Oma suosikkisi James Puhto-Renin tuotannosta? Miksi juuri se?
Ehkä settilista on sen näköinen… Tosin ei muista enää viimeisintä mut mahollisesti niin. On kait joka platalla hetkensä. Pinnalla on aika jees yhäkin.
Terveiset yleisölle?
Rokrokrok
18.8.2020
Sanktio (Jore)
Mitä Sanktiolle kuuluu tällä hetkellä? Onko tämä poikkeuksellinen aika vaikuttanut mitenkään?
Poikkeustila ei vaikuta Sanktion toimintaan, olemme maanneet haudassa jo tovin.
Elvytämme itsemme kuosiin syksyksi.
Millaisia muistoja Elämä on Punk -tapahtumasta on kertynyt?
EoP on ollut aina hieno tapahtuma. Siksi me ollaan siellä taas. Ei varsinaisia muistikuvia, mut sinne mennään kun kutsu käy.
Millä miettein odotat syksyn keikkaa/keikkoja?
Syksyllä vedetään pari keikkaa ja sit vedetään taas ranteet auki.
Ihan ookoo päästä pitkästä aikaa rokkaamaan. Vedetään niin että perse repeää.
Oma suosikkisi Sanktion tuotannosta? Miksi juuri se?
Oma suosikki Sanktion biiseistä on joku räväkämpi ja kantaaottavampi biisi. Vaikka Poissa Silmistä.
Mikä on parasta musiikin tekemisessä ja -esittämisessä? Entä onko huonoja puolia?
Parasta musiikin tekemisessä on naiset, viina ja raha. Okei, eihän kaikkea voi saada, ehkä viina. Musiikin tekemisessä ei oo huonoja puolia.
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot?
Mieleenpainuvin keikkamuisto? Ei muistikuvia.
Terveiset yleisölle?
Pitti peruttu, askel taaksepäin, eihän keski-ikäinen voi käyttäytyä näin. Paitsi että vitut, rokataan sillee et ei ikinä enää!
12.5.2020
Reetan Punknurkka 