Vuosi 2020 oli varmasti kaikille outo ja erilainen, mutta Pojat kuitenkin ehtivät juhlistaa 30-vuotistaivaltaan keikkojen merkeissä. Mikä fiilis näistä jäi?
Mitä kuluneesta vuodesta jäi muuten päällimmäisenä mieleen?
Vaikka 2020 oli paska vuosi kuten me kaikki tiedämme, niin kaikenlaista mukavaakin ehti tapahtua, ainakin soittorintamalla. Melkein yllätyin, kun vilkaisin vuoden keikkakalenteria, 15 keikkaa tuli kaikesta huolimatta soitettua. Näistä oli 13 Pojat-keikkaa ja kaksi soolokeikkaa. Kolme keikoista taisi olla livestriimauksia, mutta keikkojahan nekin ovat.
7 keikkaa ehdittiin alkuvuodesta soittaa ennen kuin mestat menivät kiinni. Osa keikoista tehtiin kimpassa Lapinpolthajien ja Pää Kii-yhtyeen kanssa ja niiden seurassa kyllä viihtyi.
Oulun Club Teatria oli aika huikea kokemus, paikkahan on pienen lentokentän kokoinen ja puitteet bändeillekin viimeisen päälle. Hieno fiilis kun roudarit laittavat kamat pystyyn, lykkäävät plektran käteen ja näyttävät, että tuolla päin on lava, voit mennä soittamaan. Olisi se helppoa olla suuren maailman stara.
Viimeinen keikka ennen kapakoiden sulkemista soitettiin Tampereella Jack the Roosterissa 6.3.2020 ja se oli kyllä koko rundin huipennus, paikka oli tupaten täynnä (sellaista on tällä hetkellä vaikea kuvitella, eikö?), kotiyleisö oli aivan villinä ja soitto sujui kuin unelma. Burning Pigs veti lämppärinä hienon setin siellä myös.
Edellä mainittujen lisäksi soitettiin Kouvolassa, Iisalmessa, Kuopiossa, Helsingissä ja Orivedellä ja nekin keikat menivät erinomaisesti. Korona-aikaan ehdittiin soittaa kesällä jopa yksi festarikeikka Tammisen temmellyksissä Orivedellä. Lokakuussa oli myös yksi loppuun myyty keikka upouudessa G Livelabissa Tampereella. Paikka on akustiikaltaan valittu maailman parhaaksi saliksi, siellä on Genelecin PA-systeemit ja artistia kohdellaan kuin pienen maan kuninkaallista vähintään. Pitkälle on päästy niistä ajoista, kun bändiä mätkittiin settien välissä turpaan ja lounaaksi tarjottiin makkaraa tai sämpylää, mutta jompaa kumpaa vain!
Kaikesta huolimatta ei voi kuin todeta, että väärässä oli ennustaja-eucco Heko Masentajien What’s app -ryhmään lähettämässään viestissä uutena vuotena 2019: ”No, ei 2020 voi paljoakaan huonompi olla kuin 2019…”
Mitä biisintekorintamalle kuuluu, mahtaako jotain uutta olla tulossa?
…Mistä pääsemmekin aiheeseen Masentajat. Masentajat, virallinen tiedote: Huono rhythm and huono blues! Vähän niinkuin Dr Feelbad! Levy tai kasetti työn alla mutta ketä se kiinnostaa? Muuta hyvää ei ole kuin supertähti Timo Tylppä rumpusetin takana!
Kun tämä masentava aihe on onneksi näin nopeasti sivuutettu, voidaan keskittyä iloisempiin uutisiin.
Teimme nimittäin Yarin kanssa singlen! Levy julkaistaan Hiljaisten levyimperiumin johtajan Jukka Junttilan antaman jumalallisen ilmoituksen mukaan maalis- huhtikuussa. Kappaleita on kaksi: ”Hiekkalaatikolla” jonka laulaa Yari ja ”Soita Polaroid” jossa äänessä olen minä. Bändi on Pojat.
Oli mahtavaa työskennellä taiteilijan kanssa, jonka tuotantoa olen fanittanut jo yli 40 vuotta. Hienon kansikuvan piirsi Juho Juntunen, senhän on moni Facebookia tiiraileva jo nähnytkin.
Uusia biisejä olen pikkuhiljaa koittanut väsäillä mutta hitaasti tuntuu runosuoni sykkivän tällä hetkellä. Musaa tulisi aika helpolla mutta tekstien kanssa on vaikeampaa.
Korona, maailman poliittinen tilanne, ilmastonmuutos, somehuutelijat ja kaiken maailman kusipäisyys ottaa päähän mutta ei niistä aiheista hyvää biisiä tule, en minä ainakaan saa aikaan.
Tämä eristyneisyys ja etätyöskentely aiheuttaa sen, että ajatukset tuppaavat kiertämään kehää. Pitäisi päästä tuulettamaan päätä jotenkin.
Mikä tekemistäsi kappaleista on kaikista omakohtaisin?
En nyt tiedä mikä kappaleistani olisi kaikkein omakohtaisin, mutta ehkä läheltä liippaa ”Silloin kaikki muuttui oudoksi”, joka on niin lähellä omaa kokemusmaailmaa kuin voi olla. Se on surullinen kuvaus rikkinäisestä perheestä ja rikkoutuneesta unelmasta paremmasta maailmasta Lennonin murhan kautta.
Nostaisin myös soololevyltäni biisin ”Onni Vilkas viä”, joka on mielestäni hauska ja onnistunut rokkiralli, jossa on myös omakohtainen totuuden siemen.
Kertoisitko jonkun biisin syntytarinan, mistä ajatus tuli ja kuinka kappale hioutui lopulliseen muotoonsa?
Pojat-tuotannossa on tietenkin monta alkupään biisiä, joita on joka keikalla pakko soittaa ja mielellään totta kai, mutta niiden tekemisestä on niin kauan, etten muista miten ne syntyivät… 😊
Myöhempiä helmiä ovat mielestäni ainakin ”Ketä sä rakastat”, ”Mie en tunne mitään” ja ”Yt-neuvottelut”.
Jos on epäselvää mistä idea Ketä sä rakastattiin tuli, niin voi tsekata Bo Diddleyn ”Who do you love” -kappaleen tekstiä:
I walk 47 miles of barbed wire
I use a cobra snake for a necktie
I got a brand new house on the roadside
Made from rattlesnake hide
I got a brand new chimney made on top
Made out of a human skull
Now come on take a walk with me Arlene
And tell me who do you love?
Ei ihan vaatimattomammasta päästä ollut Bo! Olen itse ainakin omasta mielestäni aika vaatimaton ja niinpä ajattelin kerrankin päräyttää vähän omaa häntää kohottavaa tekstiä muun muassa sekoituksella tuosta, Chuck Norris -vitseistä ja lainauksista sieltä täältä.
Synnyin taloon, jonka omin käsin rakensin
siellä nukun valot päällä mua pelkää pimeyskin
Norris-vitsejä! Aika hyviä, eikö! Sitten jatkoa:
Mä en oo mikään tuuliviiri (Danny)
enkä hautausmaa (Hector)
mulla juu juustossa löytyy (Kisu)
oon sun kuu taivaalla (ihan oma)
Onko ihme että tiedän kyllä ketä sä rakastat
Onko ihme että tiedän ketä sä rakastat todella!
Sydämet särkyy missä kuljen, tahdon taikka en
peilit särkyy, oon niin hiton hyvännäköinen
Keskustelen sujuvasti mistä tahansa
takiani perustetaan uskontoja
Ja sitten makee kitarasankarisoolo päälle. Oli hauskaa tuota tehdessä.
Terveiset yleisölle?
Mulla on ikävä livekeikkoja ja iloista yleisöä, toivottavasti päästään vielä joskus yhdessä rokkaamaan onnellisesti hiet pintaan ilman pelkoa jostain hemmetin taudista.
Pysytään turvassa ja terveinä, pidetään huolta toisistamme, mä uskon meihin!
15.1.2021
Reetan Punknurkka 