Martti
Miten Luonteri Surf sai alkunsa?
Klassinen tarina, mahdollisesti tosi, Luonteri Surfin alusta on se, että syksyllä 1984 Pekka oli armeijasta kotiuduttuaan osunut bensa-asemalle tankkaamaan yhtaikaa Kallen kanssa. ”Perustetaanko bändi”, Pekka kysyi. ”Perustetaan vaan”, vastasi Kalle.
Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä tai pahassa?
Minä ainakin yritän aika onnistuneesti olla muistamatta keikkoja, hyvässä ja pahassa. Siinä on se vaara, että muistot alkavat kultautua, ja mitä hyötyä siitä on?
Kamalaa on ollut, ja kivaa, ja toisinaan samalla kertaa.
Berliinissä soitettiin yhtenä pääsiäisenä kolme keikkaa ja sittenhän se muuri jo kaatuikin. Dinosaurockissa Mikkelissä oli hienoa, lavalla oli paljon kavereita, mutta toisaalta festarijärjestäjä on meille yhä 5000 mk pystyssä. Eka levyn julkkarit olivat myös hienot. Siellä ei soitettu lainkaan, mutta syötiin mustikkakukkoa.
Oma suosikkisi Luonteri Surfin tuotannosta?
Emmiä osaa nimetä yhtä suosikkia. Olen kyllä aika tyytyväinen moniin biiseihin, sekä omiin että Kallen ja Pekan.
Mielestäni oon aika hyvä, mutta laiska. Enkä tykkää kikkailla, tykkään tehdä aina lisää samaa. Jos joku on keksinyt neljä hyvää sointua, miksi niitä pitäisi vaihtaa?
Sekin vaikuttaisi biisintekoon, jos osaisin oikeasti soittaa jotain instrumenttia. Mutten tiedä, parantaisiko vai huonontaisiko.
Peruskallio ja Kauneimmat poplaulut olivat niin lähellä hittiä kuin ikinä pääsimme, vaikka eihän se mitään todista. Aika hyviä ne kyllä ovat, oon pikkuisen ylpeä. Ja vastaan kysymykseen: Surffaava metsuri. Eiköhän siinä sanota kaikki.
Luonteri Surf teki aikoinaan radio-ohjelmaakin. Millaisia muistoja siitä jäi?
Radio-ohjelmaa tehtiin melkoisella tappotahdilla, sen muistan. Meillähän oli kaikilla omat työmme ja tämä bändikin vielä ja Kallen esikoinen taisi olla aika pieni silloin, ja Kalle vetäytyikin radiosta ennen meitä muita.
Joskus on ihmetelty, miten jaksettiin, mutta olihan se mielenkiintoista ja hauskaakin. Mannekin päätyi kesken matkan pääkaupunkiseudulle, missä myös sotkeutui radioviihteen tekemiseen muissa porukoissa.
Ohjelmat nauhoitettiin yleensä sunnuntai-iltana, kun Ylen Mikkelin studioilla ei ollut ketään töissä. Sessio kesti useimmiten yli keskiyön. Minä kirjoitin sketsit suurimmaksi osaksi edeltävän viikon aikana. Meillä oli äänittäjänä, äänitarkkailijana ja leikkaajana Revon Jukka, joka oli rumpali ja huipputyyppi ja joka päätyi sitten myöhemmin Mikkelin Teatterin tekniikkaan töihin. Jukka oli aika monessa roolissa myös mukana.
Meillä oli tapana nauhoitusten aluksi tilata ja hakea perhepizza. Ehdottomasti hauskin ja mieleenpainuvin kokemus radiouralta on se kerta, kun minä ja Pekka päätettiin asioiden jouduttamiseksi hakea Special Opera jo studiolle mennessä – ja Jukka oli saanut saman idean. Kaksi pizzaa! Juhlat!!
Mikä on parasta musiikin tekemisessä ja -esittämisessä? Entä löytyykö varjopuolia?
Musiikin tekemisessä ja varsinkin esittämisessä on tuhansia valo- varjopuolia.
Esimerkiksi se, että pitää ajaa vastenmielisiin vuorokaudenaikoihin vaarallisissa oloissa helvetinmoisia matkoja paikkoihin, joissa ensin kannetaan miljardi tonnia tavaraa kierreportaissa, odotetaan viisi tuntia ja sitten kukaan ei halua kuunnella, mitä esität eikä kukaan maksa siitä mitään. Ja sitten taas kannetaan ja ajetaan.
Mutta mitähän niitä varjopuolia sitten olisi…?
Mitä Luonteri Surfille kuuluu juuri nyt? Onko toiveita nähdä orkesteri vielä joskus keikalla?
Tämä kysymys Luonteri Surfin tulevaisuudesta onkin oikein hyvä kysymys. Sanoisin, että elämässä ei kannata heittää toivoaan koskaan. Heittää sitten vaikka kumisaapasta ennemmin.
25.8.2019
Reetan Punknurkka 