Haastattelussa James Puhto-Ren

Pasi

Syyskuun loppupuolella julkaistiin Woimasoinnun toimesta seitsemän vuoden jälkeen uusi kokopitkä James Puhto-Ren albumi Rok rok rok. Mutta vain vinyylinä. Miksi päädyitte vinyyliin?

Olimme vuosi sitten keikalla musisoimassa, ja Woimahannu oli levytiskin kera siellä. Shoun jälkeen menin kuselle tai autolle tai nakkikiskalle tai johkin… Kun tulin sisään basisti Ph ja Hannu olivat ”tehneet” diilin, viimeinen sana jäi mulle. 
Kysyin Eerolta rumpalilta mitäs notta kun vinyylinä diiliä tarjotaan, Eero nyökytteli hyväksyen ja Ph:lle se oli herkkua, koska se puhuu aina vinyyli älppyjen ja -sinkkujen puolesta. Nyt sai sitä sitten. 
Eikä mua yhtään haittaa vain yksi formaatti. Oikeastaan hienoa projektia tuo oli, ja just että ei cd:tä johon tuupataan joskus hirveä läjä matskua. Okei,on niitäkin tehty, mutta tollanen hieman ’ehkä’ harkitumpi juttu jossa eri A-  ja B- puolet, aah mahtavaa…

Ketä orkesteriin kuuluu? Kenen käsialaa levyn kappaleet ovat?

Ph bassottelee, on ollut jo helkkarin kauan ja on semmoinen oikea käsi, luottomies. Ph oli -07 vuodesta joku vuos eteenpäin, kunnes Purtsi ja alkuperäinen rumpali Joni tulivat kolmen pitkäsoiton ajaksi. 
Btw jos ihan tarkkoja ollaan Kallion Petri oli eka rumpali, ja kun Joni pääs intistä, se kannutti, ja Petri siirty bassoon, mutta kolari vei miehen turhan äkkiä. Yksi Koppinenkin alussa siis bassotteli. 
Joo, mut Ph vuodesta -13 megessä sit taas ollut. Eero on nykykannuttaja, Juhanderoz ei enää jaksanut -nuori mies eh… Ei kun kyllä mä nään kun ei oikein enää vanhojen pierujen kanssa jaksa innostua. Näin se on. 
Minä tein 10 biisiä ja yksi laina on euroviisu 1983 by Jugoslavia, ja toinen laina Kari Peitsamo Revival CCR:ää…

Millaisilla aihealueilla biiseissä liikutaan?

Joo, Puhto-laulut ovat, kuten joskus sanonutkin, niin olleet kuin Junnu Vainio meininkiä mainoksista pornoiluun, no ainakin melkein. Aastä ööhön… Arkisia aiheita, jotain tarttuu tv:stä, jotain sieltä, jotain täältä. 
Noh mm. avausbiisi on true story, kun radio kertoi Status Quo kitarasankari Rick Parfittin kuolleen; autoilua jouluaaton pimeässä miettien että nytkö se lähti, ei helekkari… Kuulin sen oikeasti mennessäni yövuoroon jouluaattona keikkamyyjä Jarilta puhelimessa. Sinä yönä muuten oli no toki jouluyö, mutta semmoinen… harras tunnelma.

Onko biisit pidemmältä ajalta pöytälaatikon aarteita, vai onko levyllä ihan tuoreita luomuksia?

Mää tein vasiten demoja paljonkin, sitten valikoitui nuo jotka jäi. Projekti se oli, ja silloin siis lähtee ’laulu soimaan’ ja raksuttaan. Eli jonkunlainen ns. rutiini on päällä biisien suhteen aina vähäsen, mutta pääosin uusia ovat tahi siis tuoreita, jotka sitten saa muodon jos ovat kummitelleetkin riffeinä tai sanapartena. 
Kuuban ruskeat yöt -biisiä tosin veivattiin jo -08, ja se ei päässyt koneeseen, mutta nyt pääs -lopettaakseen B-puolen…

Millainen prosessi levynteko oli? Tuliko matkan varrella yllätyksiä?

Alkujaan Juhanderoz oli vielä messissä. Sillä on kiireitä oman pumppunsa kanssa aina väliin ja tarvii sovitella aikatauluja, niin keikoille ja noin… Kun äänitysaika läheni hissuksiin niin myös Juhan kiireet samoin, ja Eero vanhana konkarina hyppäs mukaan ja sittemmin jäi meille.
Mulla oli vuoden alussa keuhkokuume riesana myös, mutta biisit treenattiin kuntoon lopulta.
Mika Sundqvist ei enää tee duunia niin paljon studiollaan kun ikääkin on, niin pari kertaa muuteltiin aikatauluja sielläkin päässä. Studiossa on aina mukavaa ollut, ja nytkin oli mukavia juttujaan hauska kuulla, ja kysyä sitä tätä ja kertoihan se Mika, heh… Kaksi päivää ja yötä oltiin 9-17, ja oliko joku myöhäismiksaus ja aamusta sit Kokkolaan kotiin.
Yksi mun idea oli sen työttömän polon Sossutäti -biisiin soittaa kotona demolla niin hyvältä soundannut viulu. Tuli viuluoton aika.Saatana ei vaikka miten, niin ei mennyt oikein putkeen, ja Mika ”ystävällisin sanankääntein” kehotti vakavasti harkitsemaan jätetäänkö otos vingutusta talteen vai ei. Juu, kazoo siihen tilalle tuli.
Pilkillä -biisistä läppä lensi koska Ph piti sitä joltiseenkin kipeänä biisinä. Mikakin arveli häpiendinkiä laulussa. Eih, kyllä se on viaton ja kaino, kaunis teos on.

Oletko tyytyväinen lopputulokseen?

Olen joo, ja tuo sisälsi kaikkea tervehenkistä nuorten? miesten puuhastelua, monia vaiheita demosta valmiiseen konkreettiseen lp:seen. Tuomo Valtonen masteroi ja joo sanoi olleen kiva pesti ja innolla mukana seuraavassakin (niinhän ne aina sanovat?) prokkiksessa.
Mun työkaveri Antti teki pirulauta nätit kannet, ja joka biisi on piirretty erikseen takapuolelle vielä.
Sanoin just jossain haastattelussa paikallisiin uutimiin, että jos toi ois testamentti -mulle kelpais. Mutta niin sanoin Kihniön cd:n kohdallakin. En tiedä. Ei Msl enää sekään taida kauaa kaupallista tuotella…
Meidän keikat on sellasta 2 kertaa kuussa. Mutta kyllä me silloin annamme palaa, koska mitä helevettiä siellä pitäisi naama norsunveellä tekohengitellä. Tai kenkiin tuijotella. Hauskaa tämä on tänäänkin, jopa parempaa, mutta kovin voimille se käy -se pitää myöntää.

Onko levyn tiimoilta tulossa keikkoja tai muuta toimintaa?

Eli siis keikkakalenterin rakentaminen on nykyisin vähän haastavaa, ja haaste on meidän poikien vuorotyöt myös.
Totta myös se että baarit, pubit ovat karaokemestoja 100%, tai sitten se kannattamisbudjetti keikan suhteen on niin tahi näin -mutta joo.
Ei sillä, on kyselyjä, kiitos, mutta piru kun päivämäärät ei aina käy yksiin. Viikonloppu weekenderit on aina kiva yllätys seassa.
Mieluummin siis tulisin bändin kera kuin soolona. Ja on noita soolojakin tehty muun ohessa aikas paljon.

Terveiset yleisölle?

2020 eiköhän me täsmäiskuja tehdä kuin ennenkin. Ei ny luvata liikoja ja herrassa päivät, mutta kyllä tuo manaamatta aikas pirun hyvä lätty on…

10.10.2019